Omaishoitajista
42% kokee, että omaishoitajuutta ei ole tunnistettu alkuvaiheessa.
61% kokee saaneensa omaishoitajuuteen liian vähän ohjausta ammattihenkilöiltä.
51% kokee, että ammattihenkilöillä on ollut aikaa keskustelulle.
​
​
Koti on jatkohoitopaikka
​
Omaishoitaja on arvokas yhteistyökumppani sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Hän mahdollistaa jatkohoidon onnistumisen kodeissa, mutta tarvitsee tukea myös itse.
Joka kuudes suomalainen auttaa jollakin tavalla läheistään, joka on vammautunut tai sairastunut. Kuitenkin vain pieni osa sitovaa hoivatyötä tekevistä on huomannut olevansa omaishoitajia.
– Kun läheinen sairastuu vakavasti, elämä on aina enemmän tai vähemmän kaaosta. Ei siinä tilanteessa osaa välttämättä kysyä apua tai neuvoja. Lisäksi varsinkin puolison tai erityislapsen hoitamista pidetään niin luonnollisena, että ihminen ei heti huomaa joutuneensa erityistilanteeseen, sanoo kehittämissuunnittelija Anne-Maria Halmesmäki Lakeuden Omaishoitajat ry:stä.
Näin omaishoitoperheitä työssään kohtaavista ammattilaisista tulee varhaisen tunnistamisen avainhenkilöitä.
– Omaishoitajuus alkaa usein terveydenhuollossa. Omaishoidon tarve voi syntyä äkillisesti läheisen sairastumisen, vammautumisen tai vaikkapa erityislapsen syntymän myötä. Joskus taas omaishoidon tarve kasvaa vähitellen, kun toimintakyky hiipuu esimerkiksi pitkäaikaissairauden tai ikääntymisen myötä.
– Valitettavasti monet läheistään hoitavista kokevat kuitenkin, että heitä ei ole alkuvaiheessa tunnistettu omaishoitajiksi. On saattanut kulua jopa vuosia ennen kuin kukaan on ottanut asiaa puheeksi, Halmesmäki kertoo.
​
​
Kysely kartoitti kokemuksia
​
Lakeuden Omaishoitajat ry:n Yhdessä tehden II -projekti toteutti vuosina 2012–2013 kyselyn, jossa kartoitettiin omaishoitajien kokemuksia yhteistyöstä terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Kirjalliseen kyselyyn vastasi sata omaishoitajaa, ja keskustelutilaisuuksiin osallistui 110.
Kyselyn mukaan noin puolet omaishoitajista kokee, että terveydenhuollon ammattilaisilla on ollut aikaa keskustella heidän kanssaan. Omaishoitajat kokevat saavansa melko hyvin tietoa läheisensä sairaudesta, mutta liian vähän omaishoitajuuteen tai omaan jaksamiseen liittyvistä asioista. He sanovat, että apua ja palveluja saa, kunhan niitä osaa kysyä ja pyytää, mutta pyytämättä niitä ei välttämättä tarjota.
Omaishoitajuuden alkuvaiheessa omaiset kokevat tarvitsevansa ennen kaikkea neuvoja hoitotyöstä selviytymiseen sekä tietoa konkreettisista palveluista ja tukimuodoista.
– Koti on jatkohoitopaikka. Potilaan kotiuttaminen on usein mahdollista vain lähiomaisten tuella. Viimeistään kotiutushetkellä omaishoitaja odottaa keskustelua ja ohjeistusta kotona tapahtuvaan hoivatyöhön, Halmesmäki sanoo.
​
​
Omaishoitaja toivoo keskustelua
Myöhemmin nousevat esiin jaksamiseen liittyvät asiat. Omaishoitaja toivoo terveydenhuollon ammattihenkilöiltä myös kahdenkeskistä keskusteluaikaa, sillä omaishoitajan voi olla vaikea hoidettavan läsnä ollessa kertoa ammattihenkilölle omasta jaksamisestaan.
– Omaishoitajat pitävät merkittävänä sitä, että heidän jaksamisensa huomioidaan. He arvostavat ammattihenkilöiden tukea, kannustusta, empaattisuutta ja kuulluksi tulemista. Se ei vaadi aina paljon aikaa, sillä riittävä teko voi olla ohjaus eteenpäin, tarvittavien palvelujen lähteille.
Vastaavasti omaishoitajat haluavat olla vahvasti mukana läheisen hoidon suunnittelussa. Omaishoitaja tuntee hoidettavansa paremmin kuin kukaan muu, ja hän pitää hyvin positiivisena asiana, jos hänen asiantuntemustaan hoidettavasta arvostetaan ja hyödynnetään.
– Omaishoitajalla ja ammattihenkilöllä on yhteinen tavoite: hoidettavan hyvinvointi. Kun omaishoitaja huomioidaan osana hoitotiimiä sekä huolehditaan myös hänen tuen tarpeestaan, luodaan paremmat edellytykset sitovalle hoivatyölle kotona, Halmesmäki korostaa.
​
​
Lakeuden Omaishoitajien Yhdessä tehden II -projekti (2012-2016) on kerännyt omaishoitajien kokemuksia Etelä-Pohjanmaalla.
Omaishoitajilla on paljon tietoa, heitä kannattaa kuunnella.
- Erityislapsen vanhempi
​
Tytär oli jo yli 20-vuotias ennen kuin huomasimme olevamme omaishoitajia. Kukaan ei ollut kertonut tai ottanut asiaa esille.
- Erityislapsen vanhempi
​
Ennen mieheni sairastumista hoidin isääni, enkä edes tiennyt, että olisin voinut saada omaishoidon tukea.
- Työikäinen puoliso-omaishoitaja
​
Neuvoja, neuvoja... Omaishoitajuus oli minulle aivan uusi asia. En ollut varmaan edes kuullut koko sanaa.
- Työikäinen puoliso-omaishoitaja
​
Olen saanut rikkaan elämän. Omaishoitajuus on kasvattanut henkisesti ja olen oivaltanut mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää.
- Erityislapsen vanhempi
​
Alkuaikana minulla oli kova halua puhua, kun olin sekavan puolisoni kanssa neljän seinän sisällä. Mutta kenelläkään ei ollut aikaa kuunnella.
- Eläkeikäinen puoliso-omaishoitaja
​
Näin jälkikäteen katsoen olisi pitänyt saada ohjausta kunnon ja terveyden ylläpitämiseen.
- Erityislapsen vanhempi
​
Voisi joskus kysyä onko ongelmia, pärjätäänkö kotona kaikessa. Tarvitsemme neuvoja arkea helpottavissa asioissa.
- Eläkeikäinen puoliso-omaishoitaja
​
Sairauden toteamisvaiheessa olisi hyvä terveyskeskuksessa esittää omaishoidon tukea ja ohjata sinne, mistä neuvoja saa.
- Työikäinen puoliso-omaishoitaja
​
Olisin kaivannut mitä tahansa apua. Joku olisi voinut vain kysyä mitä kuuluu. Se olisi riittänyt. Jäätiin ihan yksin.
- Erityislapsen vanhempi
​
Alkuvaiheessa olisin kaivannut enemmän apua ammattihenkilöiltä.
- Iäkäs puoliso-omaishoitaja
​
Uudet elämäntilanteet kirvoittavat kivun yhä uudelleen rintaan, vaikka sitä luulee asian kanssa jo oppineensa elämään. Sydämessä on säröjä, mutta myös kiitosta ja valoa.
- Erityislapsen vanhempi